Lapsi saatiin kuin saatiinkin keskellä yötä sairaalaan, vaikka tie oli poikki ja osa kahden tunnin matkasta piti mennä mopokyydillä. Perillä sitten vauhdilla röntgenit, labrat, suonensisäiset nesteet ja lääkkeet ja happea maskilla… Onneksi ei sentään ollut oma lapsi noin huonossa kunnossa. Mutta tällaista se välillä on, kun pienessä sumatralaiskylässä lähtee sana kiertämään, että lääkärit ovat paikalla lomailemassa. Tehdään kotikäynti. Haetaan lasta hoitanut kylän terveydenhoitaja paikalle. Lastenlääkäri tutkii. Lastenpsykiatri toimii tulkkina ja kirjoittaa kiireellisen indonesiankielisen lähetteen. Englantilaismatkaaja hoitaa kuljetusjärjestelyt. Ja kaikki ulkomaalaiset lupaavat auttaa köyhää perhettä kalliiden sairaalalaskujen maksamisessa…
Neljä päivää myöhemmin samalla, kun Lo haettiin lentokentältä, käytiin myös sairaalassa hakemassa jo hyvin tervehtynyt poika kiitollisen isänsä kera kotiin. Olipahan vain mielenkiintoinen kokemus nähdä uusi paikallisen sementtifirman sponsoroima sairaala.