Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2014

Kecak

Lähes pakollisena Ubud-aktiviteettina jo yli 20 vuoden ajan meidän perhe on käynyt katsomassa ahkerasti balilaistanssien turistiversioita. Ehkä ykkössuosikkimme on kecak-tanssi, jonka saksalainen Walter Spies loi 1930-luvulla paikallisten tanssijoiden kanssa nimenomaan länsimatkailijoille esitettäväksi. Toisin kuin balilaisissa ja jaavalaisissa tanssi- ja nukketeatteriesityksissä yleensä, kecak:ssa ei käytetä gamelan-soittimia, vaan kaikki ääni lähtee monikymmenpäisestä miesjoukosta, joka toistelee rytmikkäästi erilaisia hypnoottisia tsäksätys-ääniä.

Kävimme Jln. Hanomanin  varressa Taman Sari -temppelissä katsomassa tämänkertaisen kecak-tanssimme. Hienoahan se taas oli, jos ei välittänyt liikaa siitä, että high season:sta johtuen turisteja oli paljon ja heistä iso osa tuli paikalle myöhässä ja otti valokuvia salamavalolla.

kecak h lukee ohjelmaa

H lukee L:lle Ramayana-tarinan enenn tanssin alkua.

kecak katsojat

Eturivin paikat.

kecak tanssijat

Noin sata miestä (eli käytännössä n. 65).

kecak

Prinsessa Sita on vankina Lankan ilkimyskuninkaan palatsissa.

kecak firedance alku

Tulitanssi.

kecak firedance

Hevosta esittävä mies urheilee palavien kookospähkinän kuorten päällä paljain kavioin ja menee transsiin.

kecak hiilet jaloissa

Kekäleitä sinkoilee milloin minnekin, mistä syystä eturivin paikat ovat aina erityisen jännittävät.

kecak jalat e l

Hiilijalanjälki.

kecak loppu

Ja lopuksi Taman Sari -temppelin paviljonki tyhjenee turismoista.

Tanssin hinta oli rp 75.000 eli 5€ (E ja L pääsivät riittävän pieninä lapsina yhdessä yhdellä lipulla). Kyllä nämä tanssit varmasti tuovat Ubudin alueelle paljon rahaa ainakin vilkkaimpaan sesonkiaikaan heinä-elokuussa ja joulu-tammikuussa.

Kecak-tanssissa kerrotaan hindulaisen Ramayana-eeppoksen keskeinen tarina, jossa pahis ryöstää prinssiltä prinsessan, joka sitten vapautetaan mm. Hanumanin apina-armeijoiden ja Garuda-kotkan avustuksella.

Tee-se-itse-hiirenloukku

VAROITUS! Tämä artikkeli saattaa sisältää vihapuhetta ja -toimia hiiriä kohtaan. Pyydetään jättämään tämä juttu lukematta, mikäli eläinsuojeluaate on kovin läheinen. Pyydetään myös ymmärrystä sen suhteen, että kovasti kissa-allerginen A ei voi ottaa taloon pysyväisluonteisesti sellaista täysi-ikäistä kissa-asukasta, joka epäilemättä hoitaisi kätevästi likaiset työt puolestamme.

Meidän ihanassa talossamme täällä luonnon helmassa ja riisipeltojen keskellä on luonnollisesti hieman enemmän eläinkuntaa kuin urbaanimmassa ympäristössä olisi. Torakoita ei ole näkynyt, mutta mm. sammakoita, hämähäkkejä (tosi isojakin) ja lentäviä hyönteisiä on bongattu myös talon sisältä. Gekkoja on normaaliin tapaan, mutta myös yksi iso tukkee on möllötellyt keittiön kattorakenteissa ja onpa onnistuttu näkemään myös yksi tukkee-vauva (samankokoinen kuin normigekot, mutta väritys ja suhteettoman iso pää ja silmät olivat ilmiselviä tukkee-piirteitä).

Lisäksi talon pihamaalla on välillä kanoja ja kukkoja. Ja sisällä ramppaa monenlaista piskiä ja välillä yksi pikkukissakin, josta ei valitettavasti ole ollut meille ns. ”ammatillista apua”.

Nimittäin meillähän on täällä melkoinen populaatio kotihiiriä. Kun kissa on pois (tai on liian keskenkasvuinen), hiiret kirjaimellisesti hyppivät pöydillä. Kerran A aukaisi yöpöydän laatikon ja siinähän se hiiri töllisteli laatikosta vastaan. Välillä hiiret juoksevat kylppärin poikki. Mutta luonnollisesti hiirihavaintoja kertyy eniten keittiöstä, jonne ei kylläkään yleensä jätetä mitään hiirelle maistuvaa näkösälle. Tiiviissä jääkaapissa säilytetään  monenlaista sellaistakin, mikä sinne ei normaalisti kuuluisi, kuten esim. muropaketit.

Muttä ehkä juuri siksi, että ruokatarpeet ovat hiiriltä jo varsin hyvin piilossa, niille kelpaa jo saippuakin. Harva se aamu saippuanpalaan on ilmestynyt uusia hampaanjälkiä…

Niinpä päätimme rakentaa ikioman hiirenloukun. Ostimme naapurintädille uuden oikean ämpärin (rp. 16.000 eli 1€ ja saimme sitä vastaan siivousämpärin virkaa aiemmin toimittaneen korkean muoviastian. Metallihenkarista leikkasimme ja taivuttelimme ämpärin yläosaan koverrettuihin reikiin sopivan akselin. Akselin keskelle laitettiin metallinen juomatölkki, jonka ulkopinta siveltiin maapähkinävoilla (tämän hökötyksen toinen maksullinen osa, tuontitavarana rp. 16.000 eli 1€ tämäkin). Ämpärin pohjalle laitettiin vettä ja ämrärin reunaa vasten tuli pätkä kakkoskakkosta portaiksi niin, että hiiri pääsisi toivottavasti syömään viimeistä ateriaansa tölkin pinnasta ennen kuin tölkki kierähtäisi hiiren alta pudottaen sen ämpärin pohjalle.

hiiri ampariin reiat

Ensin otetaan ämpäri.

hiiri reiat

Tehdään ämpärin yläreunaan kaksi reikää.

hiiri henkari

Leikataan ja/tai taitellaan metallisesta henkarista sopiva pätkä tappokoneen akseliksi.

hiiri akseli paikallaan

Pujotetaan akseli reikien läpi paikalleen.

hiiri tolkki

Tehdään tölkin molempiin päihin reiät.

hiiri pyorii

Pujotetaan akseli tölkin läpi. Nyt tölkki pyörii vapaasti ämpärin yläpäässä.

hiiri melkein valmis

Laitetaan pätkä puuta kenolleen ämpärin reunaa vasten niin, että mahdollinen uhri pääsee kiipeämään ämpärin reunalle asti.

hiiri vetta

Laitetaan ämpäri pohjalle vettä.

hiiri peanut butter

Voidellaan tölkin ulkopinta maapähkinävoilla.

hiiri voideltu

Tasainen kerros!

hiiri valmis

Malttaiskos tästä edes nukkumaan lähteä?

Suunnitelma tuntuu nerokkaalta. Mutta toimiiko tämä myös käytännössä. Ensi yö olkoon hiirentappokoneemme ensimmäinen kokeilujakso.

hiiri epaonnistunut yo

Taitava hiiri söi maapähkinävoita putoamatta ämpäriin. Oli siis selvästikin saanut pidettyä takapäänsä ämpärin reunalla turvassa. Seuraavana yönä tulos oli yhtä huono, vaikka tölkki oli siirretty keskemmälle. Fiksu hiiri nimittäin siirsi jotenkin sen tölkin takaisin reunan viereen ja herkutteli taas putoamatta.

hiiri oikea loukku

Perinteinen häkkimalli sen näköjään olla pitää.

***************************

J.K.
Tuotekehittelyosasto joutui ylitöihin ensimmäisen yön kokemusten jälkeen. Hiiri oli kyllä käynyt syömässä maapähkinävoita, mutta oli selvästikin pitänyt häntänsä ja takajalkansa ämpärin reunalla niin, ettei ollut pudonnut. Tölkki oli ilmeisesti sijoitettu liian lähelle reunaa. Seuraavaksi yöksi tölkkiä siirretään niin, että se on vähän keskemmällä, jolloin hiiren on mentävä kokonaan tölkin päälle ruokaa saadakseen. Mutta nyt hiiri on siis päässyt makean makuun. Ehkäpä kiinnostus ensi yön ateriaa kohtaan on niin suuri, että hiiri uskaltautuu ottamaan hengenvaarallisia riskejä maapähkinävoita saadakseen. Ihan tyhmältä tuo otus ei kuitenkaan vaikuta. Ensimmäisen yön jälkeen tilanne: hiiri 1 – ihminen 0. Toisen yön jälkeen tilanne oli yhtä huono. Fiksu hiiri oli onnistunut siirtämään tölkin keskemmältä takaisin reunaan. Lopulta naapurintäti hankki perinteisen häkkimallisen hiirenloukun ja se pelittikin sitten hyvin!

Leijanpelastusoperaatio

Naapurin pojan hieno leija oli jäänyt kiinni meidän talon takana olevan pellon keskellä kasvavien suurten puiden latvuksiin. Huomasimme siiman, joka kulki takapihan poikki. Sitä vetämällä vähitellen selvisi leijan sijaintipaikka. E oli todella vahva ja periksiantamaton vetäessään siimaa pitkän tovin. Kireä siima teki kipeää sormissa, mutta tilanne helpotti, kun keksittiin lainata siivoojatädin kumihanskoja. Ja lopulta leija sitten irtosikin puunlatvasta ja leijaili meille asti. Seuraavana päivänä sitten palautimme leijan sen ikionnelliselle oikealle omistajalle. Ja kaikilla oli hyvä mieli. E sai myös lupauksen päästä myöhemmin lennättämään leijaa yhdessä naapuruston poikien kanssa.

layang2 leijanpelastusoperaatio

Leija oli jäänyt kiinni keskimmäisen korkean puun latvaan.

layang2 melkein perilla

Pitkän vetämisen ja nyhtämisen jälkeen leija irtosi ja leijaili melkein meidän pihalle asti. Huom. kumihanskat, jotka estivät tehokkaasti terävän siiman aiheuttamia nirhaumia.

layang2 saatiin se

Pelastushenkilöstö. E veti ja K & L pyörittivät siimaa pullon ympärille sitä mukaa kuin sitä saatiin irtoamaan.

layang2 palautus

Lopulta leija luovutettiin sen oikealle omistajalle. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Ropiikin palloseuran kenttäolosuhteet parantuivat

rt rops 2

Etupihan uudet maalit.

rt rops 3

Oikea jalkapallo!

rt rops 1

Pelitilanne.

rt rops tolpat

Kyllä taustalla oleva balilaisen portin kivitolppa on vähän hienompi kuin tontilta löytyneistä kepeistä kyhätty jalkapallomaalin tolppa.

Tehtiin etupihalle kaksi maalia ja ostettiin oikea jalkapallo Ubudin Apinametsätien Alfa Mart -pikkukaupasta (maksoi melkein satatonnia eli 7 €, mikä on hurjasti enemmän kuin n. rp15.000 eli alle euron muovipallot.

Tulivuorenvalloitus (Gunung Batur)

batur kotoa klo 2

Kotoa klo 02.15 yöllä.

batur rukous

Opas rukoilee ennen kuin jyrkempi nousu alkaa.

batur klo 5

Huipulla (1717 m) klo 5.

batur valokuvaajat pan

Aurinko alkaa nousta Lombokin korkeimman vuoren (Gunung Rinjani) ja Balin korkeimman vuoren (Gunung Agung) takaa.

batur tytot pan

Lo ja J ja muutama muu Gunung Batur -tulivuoren huipulla.

batur aurinko nousee

J, Lo ja A.

batur se nousee

Sieltä se nousee!

batur disanalah aku berdiri

”… Disanalah aku berdiri…”

batur uhrit

Uhrilahjat vuoren huipulla.

batur pudotus kraateriin

Kraateriin putoaminen kielletty!

batur kraateri pan

Kraateri.

batur takaisin alas

Sitten takasin alas. Kun olimme huipulla, pilvet vyöryivät ulompaan kraateriin ja peittivät näkyvyyden alas.

batur kuumaa hoyrya

Kohmettuneiden käsien lämmittelyä kuumassa höyryssä.

batur apinat pilvessa

Pilvessä apinoiden kanssa.

batur info

Infoa (in a kind of English).

batur we did it

Meidän retkikunta.

batur vasyneet

ZZZZZZZzzzzzzzzzzzzz……………

A, Lo ja J päättivät valloittaa tulivuoren

01.45 herätys
02.15 lähtö kotoa (ja samalla heräävät koko kylän koirat räksyttämään)
02.30 auto tulee hakemaan kylän pääkadulta (meidän talolle astihan auto ei mahdu)
03.15 saapuminen Batur-tulivuoren ”ala-asemalle” (tuttu kuski hankkii meille edullisen ja pakollisen oppaan)
03.30 vaellus kohti tulivuoren huippua alkaa
05.00 saavumme huipulle (1717m) ohitettuamme matkalla melkein kaikki ennen meitä lähteneet (”mehän ei taukoja pidetä”)
06.30 aurinko nousee Lombokin ja pilvien takaa, minkä jälkeen voimme aloittaa laskeutumisen (paluumatkalla käydään katsomassa kuumia höyrypilviä, luolaa, onnettoman ruotsalaisen putoamispaikkaa ja apinoita)
08.30 saavumme takaisin alas eli ulomman kraaterin pohjalla olevan järven rantamille
09.30 olemme jo kissankakkakahvipaikassa, mikä onkin sitten jo toinen tarina

Puteri Minang, Ubud

Ubudin suosikkiruokapaikkamme jo vuosien ajan on ollut Puteri Minang, josta saa herkullista Padang-ruokaa. Erityisesti kotipaketin hakupaikkana Puteri Minang on mitä mainioin. Kauan aikaa sitten tämä pieni länsisumatralaistyyppistä ruokaa tarjoava paikka oli Jln. Monkey Forest:lla Lo:n ystävän perheen pitämän Cafe Jaya:n takana pikkukujalla. Sittemmin Puteri Minang muutti apinametsän viereen Jln. Hanuman:n risteykseen. Lopulta sijaintipaikaksi vakiintui nykyinen eli Jln. Raya Ubud, joka on siis vuosi vuodelta yhä enemmän turistirysäksi muuttuneen entisen pikkukylän pääkatu.

Suosikkiannoksemme Puteri Minangissa sisältävät ainakin rendangia, leipäpuunhedelmäcurrya (gulai nangka), vihanneksia ja tempeä sekä punaista ja vihreää sambalia. Lasten annos tarkoittaa yleensä valkoista riisiä, paistettua kanaa ja perunapaistosta (perkedel kentang).

Esim. kuusi kotipakettia, josta sujuvasti nauttivat lounasta koko meidän tämänhetkinen 7-hengen porukka, maksoi n. rp 160.000 eli n. 10 €.

puteri minang 1

Puteri Minang, Jl. Raya Ubud.

puteri minang 3

Ylärivissä mm. katkaraputikkuja ja kanaa. Keskellä mm. rendangia. Ja alhaalla kaikenlaista muuta herkkua.

puteri minang 4

Ylärivillä mm. tempeä ja perkedeliä, keskellä mm. kevätkääryleitä (lumpia) ja alhaalla kaikenlaista vihannesta, gulai nangkaa ja sambalia (merah & hijau).

puteri minang 6 kotona

Lasten normikotipaketti: riisiä, perunaa ja kanaa.

puteri minang 7 kotona

A:n & H:n normikattaus: mm. rendangia ja gulai nangkaa sekä vihanneksia ja sambalia.

puteri minang 8 kotona

Lisukkeeksi tempeä, kevätkäärylettä (lumpia) ja katkaraputikkuja (tusuk udang).

puteri minang 5 take away kotona

K herkuttelee kotiin mopolla haetuilla Puteri Minang -sapuskoilla.

puteri minang 2

Auki jopa Ramadan-kuukauden perjantaina keskellä päivää. Turisti-Ubudin etuja. Viereiset ”oikeat” Padang-paikat eivät toki ole auki paastokuukauden aikana keskellä päivää.

puteri minang pomo ja antti

Puteri Minangin omistaja Pak Yus on alun perin Länsi-Sumatran Pariaman:sta, joka on sattumalta juuri se sama ranta, jolle meidän tuttavaperhe on muuttanut ja jonne on alustavasti suunniteltu sitä Villa Helenan perustamista. Pomo myös tuntee Länsi-Sumatran kuvernöörin ja lupasi olla apuna byrokratian kanssa 🙂 Myös kutsu yöpymään sukulaisten luona Padangissa tuli kaupan päälle…

puteri minang pomo ja tytar

Pomon tytär oli muinoin mallina, kun ravintolan mainoskylttiä tehtiin. Nyt kuvaan pääsi lapsenlapsi.

 

Ropiikin palloseura treenaa vaikka ilman palloa

Lapangan Pejang

Kesken yli kaksituntisen kävelymatkan Pejeng Kangin -kylästä Ubudiin ohitimme jalkapallokentän, joka oli kylläkin ihan tyhjä.

jalkapallokentta pejeng

Hienot maalit seisoivat siellä ihan tyhjän panttina.

E treenaa ilman palloa

Niinpä RoPS päätti pitää lyhyet maalivahtiharkat. Ilman palloa tosin.

E treenaa ilman palloa 2

Ilmajalkapallo ei mennyt kertaakaan maaliin.

kentan saannot

Kentän sääntöjen mukaan meidän olisi pitänyt maksaa kentän käytöstä rp2.000 eli 14 eurosenttiä, koska emme olleet kylän asukkaita. Mutta eipä näkynyt rahankerääjiäkään. Säännöt muuten kieltävät roskaamisen, pyörien, mopojen ja autojen tuonnin alueelle ja tietysti leijanlennätyksen.