Aihearkisto: Bali

Floresille!

Vihdoinkin! A sai Indo-provinssien keräilylistalleen kahdennenkymmenennen nimen: Nusa Tenggara Timur eli NTT.

Balin visiittimme jäi siis lyhyeksi. Jakartan koneemme laskeutui klo 18 ja jo klo 3.30 oli edessä aikainen herätys ja lyhyt kävely hotellilta Ngurah Rain kotimaanterminaaliin.

Garudan tuttu potkurikone (samanlainen kuin vastikään Kei-saarille ja Papualle) vei meidät sitten Lombokin ja Sumbawan yli Floresin saaren länsikärkeen, Labuanbajoon.

Päädyimme heti aluksi tuttuun ja turvalliseen Minang-ruokalaan, jonka omistaja oli muuten kotoisin Batusangkarista, vain 500m päästä Pagaruyung-palatsista…

Rendangilla terästäytyneinä lähdimme sitten kehittelemään tulevien päivien aktiviteettejä ja etsimään majapaikkaa. Päätimme lähteä tunnin venematkan päähän Kanawa-saarelle ainakin muutamaksi päiväksi. 6 päivän päähän ostimme Peraman toimistosta 3D2N-laivareissun Rinca-saaren kautta Lombokille.

Tästä se lähtee! Pieni Nusa Tenggaran kierros 🙂

pIMG_0230

Aikaisin aamulla Balin kentällä Garudan ATR-koneen kyytiin.

pIMG_0232

Rinjani-tulivuori Lombokilla.

pIMG_0236

Tambora-tulivuori Sumbawalla.

pIMG_0243

20. provinssi. A ei sentään heittäytynyt paavillisesti maahan (btw, Flores on katolilaisenemmistöinen saari).

pIMG_0253

Tällainen mainoskuva Kanawa-saaresta kelpasi meille. Varasimme tunnin venematkan ja mökin parilla lisävuoteella. (Huom. ei nettiä ilmeisestikään!)

pIMG_0255

Peraman toimistossa meille esiteltiin Lombokille kulkevan laivan pienoismallia. Päätimme ostaa 4 kansipaikkaa…

p Flores

Nusa Tenggara Timur: 20./34 🙂

Mainokset

12 tuntia Balilla

Tulimme Balille ensisijaisesti vain nukkumaan lyhyet yöunet. Mutta ennen sitä ehdimme toki hurauttaa taksilla Beach Walk:lle syömään sushia ja ihan pikkuisen shoppailemaan. Sitten kävelimme takaisin BaliRa Airport Hotel:lle (ihan terminaalia vastapäätä). Paluumatkalla L ja Lo kävivät vielä 5D-elokuvassa ja A tunnin balilaishieronnassa.

pIMG_0211

Ei oikein aurinko paistanut Kutan rannalla.

pIMG_0202

Beach Walk:n Sushi Tei!

pIMG_0192

Isosisko opetti pikkuveljelle pöytätapoja.

pIMG_0201

L:lle tuotiinkin lasten puikot. Nämä me osataan rakentaa kotonakin: puikot, kuminauha ja paksua paperia.

pIMG_0199

”Mä osaan!”

pIMG_0206

L:n normisatsi: 4 annosta kurkkumakeja.

pIMG_0207

Ja vähän shoppailua.

Jatko-osa

Mehän lähdimme kesällä 2014 vuodeksi Kaakkois-Aasiaan niin, että aluksi ei paluulippuja Suomeen  vaivauduttu ostamaan ollenkaan (pl. A:n 6 työreissua Suomeen, mutta nekin liput olivat menopaluita). Vasta yli puolen vuoden reissaamisen jälkeen päätimme kuitenkin ostaa myös ne paluulentoliput niin, että saatoimme jatkaa työntekoa Rovaniemellä, kun vuoden virkavapaat päättyivät. Paluuliput ostettiin kuitenkin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä tokihan indonesialaisen tai malesialaisen arjen jatkaminen olisi ollut kovin houkuttelevaa.

Eikä Suomeen, syyssateisiin ja kiireiseen työarkeen totuttelu ole pelkästään herkkua ollutkaan. Mutta kiitos H:n, A sai sentään kotimaahanpaluuahdistuksen lievittämiseksi luvan lentää vielä vähäksi aikaa takaisin Indonesiaan. Niinpä A:lle ja ekaluokan aloittaneelle L:lle ostettiin nippu lentolippuja lokakuuksi.

meno: Rovaniemi-Helsinki-Lontoo-Hongkong-Jakarta-Bali-Labuanbajo
paluu: Lombok-Jakarta-Hongkong-Amsterdam-Helsinki-Rovaniemi 

Tarkoitus on ottaa Nusa Tenggaran saaristokierrokselle Jakartasta mukaan L:n isosisko Lo ja tämän kaveri A. Jakartassa nähdään tietysti myös I:aa ja Bunakenin sukelluskouluun matkaavaa P:aa. A:n on tarkoitus tavata menomatkalla Jakartassa myös kollegaa, jolla on tutkimusyhteistyökuvio erään suomalaisyliopiston kanssa. Saisikohan sitä joskus aikaiseksi jonkin ammatillisen tekosyyn, jonka varjolla koko perhe voisi muuttaa vaikka Jakartaan???

34 kerta 20 prov

A:n 34. Indonesian matka alkamassa! Ja idästä saadaan uusi provinssi niiden Indonesian osavaltioiden listalle, joissa on tähän mennessä vierailtu. Tavoitteenahan on käydä jossain vaiheessa kaikissa 34:ssä 🙂

Kotimatka alkaa

Nyt jää Indonesia taas taakse. A:lla kerta on jo kolmaskymmeneskolmas. Lo ja S jatkavat Balilta Kuala Lumpuriin, A, H, K, E ja L Singaporeen (jossa ollaan tavallaan jo kotimatkalla).

33 keluar IMG_8312

Reput ja rinkat pakattuina Kumpul Kumpul Villa II:n olohuoneessa. Huom. uusi matkalaukku, joka on ostettu täyteen uusia vaatteita ja tuliaisia. Pärjättiin melkein 13 kk ilman matkalaukkua!

33 keluar IMG_8317

Eräillä takana melkein 13 kk reissua ja jollakin vielä yli 4 kk jäljellä.

33 keluar lotta hieroo elmeriä

E ehti vielä saada isosiskon ammattitaitoista urheiluhierontaa. Seuraava mahdollisuus tulee vasta yli 4 kk päästä eli joulukuussa…

33 keluar IMG_8319

Toivottavasti departure onnistuu. Tämä Balin kenttähän on ollut kiinni tulivuorituhkan takia toistuvasti viime viikkoina.

33 keluar IMG_8322

A:n kaikkien aikojen 33. poistumisleima Indonesiasta.

33 keluar IMG_8324

Lo, tulehan jouluksi kotiin!

Surffipäivä Legianilla

Balin turistiranta Kuta jatkuu pitkälle pohjoiseen ensin Legian-nimisenä ja sitten Seminyak:na ja Pohjois-Kutaan kuuluvat vielä ainakin Kerobokan ja Canggu. Käytännössä kyseessä on kilometrien pituinen leveähkö valkohiekkainen palmuranta. Hotelleja, resortteja, rättikauppoja, hierontapaikkoja, tatuointistudioita yms. on PALJON.

Jätimme kaksi yötä tänne lentokentän lähettyville ennen Singaporen lentoa. Ja saimme näin ollen vielä yhden kokonaisen surffipäivän. K jäi asustamaan majapaikkaamme Kumpul Kumpul Villa II:sta, H vietti rantapäivää aurinkotuolilla ja me muut surffasimme. Lo:lla oli oikea kova lauta, E:llä ja S:lla pitkä pehmeä aloittelijoiden lauta ja A & L menivät aaltojen mukana lyhyillä laudoilla. Kivaa oli, vaikkakin välillä pohjavirtaukset tuntuivat pelottavan kovilta ja välillä oltiin pulassa, kun jouduttiin liian syvälle paikkaan, jossa korkeat aallot kaatuivat päälle niin, että hetkeen ei tiennyt, missä päin oli pohja ja missä ilmakehä.

Selvisimme kuitenkin!

legian IMG_4154

legian IMGP0003 legian IMGP0011 legian IMGP0052 legian IMGP0020 legian IMGP0041 legian IMGP0044 legian IMGP0053

Surga yang tak dirindukan

A:n opinnot Indonesian kielen ja kulttuurin saralla jatkuivat Bali Gallerian XXI-elokuvateatterissa ”Surga yang tak dirindukan” -elokuvan parissa. Kielenopiskelua tosin vähän haittasi se, että elokuva oli yllättäen tekstitetty englanniksi. Mutta oikeasti oli mielenkiintoista katsoa taas sellainen uunituore indonesialainen muslimielokuva, jonka oli juuri ehtinyt lukea myös kirjana. Tosin tällä kertaa elokuvan juoni oli kovasti erilainen kuin kirjan tarina. Kirjassa ykkösvaimon suhtautuminen miehen kakkosavioliittoon jäi vähän auki, mutta elokuvassa tarinaa kehiteltiin selvästi pidemmälle.

Ei-muslimikulttuurissa elokuvan tarinaa ei oikein voisi kertoa uskottavasti. Vai mitä olette mieltä tällaisista juonenkäänteistä: (Varoitus! Juonipaljastuksia!)

  • Tarina sijoittuu Keski-Jaavalle Yogyakartan kaupunkiin ja Muntilaniin (Borobudurin lähelle muuten).
  • Miespäähenkilö Pras on arkkitehti, joka on jäänyt orvoksi lapsena. Pras näki pikkupoikana äitinsä juoksevan tahallaan auton alle. Uskonnosta orpopoika sai sitten lohtua ja suunnan elämälleen. Halusi aina auttaa muita ja tehdä maailmasta paremman paikan kaikille.
  • Miehen ykkösvaimo Arini on kirjailija ja harras muslimi myös. Perheessä on päiväkoti-ikäinen tyttö. Kirjassa oli lisäksi myös tytön pikkuveli, mutta elokuvassa tällaista ei ollut, mutta tyttö nimenomaan kovasti toivoi pikkuveljeä itselleen. Vasta Arinin oman isän hautajaisissa tälle paljastuu, että isällä onkin koko ajan ollut salassa toinen perhe.
  • Kolmas päähenkilö Mei on puoliksi bule. Isä jätti aikoinaan indonesialaisvaimonsa ja 12-v. tyttärensä ja perusti uuden perheen Jakartaan. Tämän seurauksena Mein äidin elämä meni risaiseksi ja tämä kuolikin päihteisiin. Näin myös Mei jäi orvoksi (siis isä häipyi tytön elämästä ja äiti kuoli).
  • Mei raiskataan työpaikallaan ja tämä on viimeisillään raskaana ja yrittää päästä naimisiin nettideitin kanssa ennen lapsen syntymää, ettei lapsen tarvitsisi syntyä avioliiton ulkopuolella. Mei tulee kuitenkin huijatuksi, eikä häitä oikeasti ole, vaikka Mei menee sovitusti muka omiin häihinsä. Tämä on jo Meille liikaa ja tämä lähtee ajamaan hääpuku päällä itsemurhatarkoituksessa.
  • Mei ajaakin Bemarillaan ojaan juuri työmatkalla olevan Pras:n edestä. Pras toimittaa hänelle ennestään täysin tuntemattoman onnettomuusuhrin sairaalaan, jossa lapsi syntyy ja koska lapsen äiti ei ole tajuissaan, Pras:a pyydetään ottamaan vastuuta tilanteesta. Pras mm. päättää vastasyntyneen pojan nimeksi Akbar Muhammad.
  • Mei tulee tajuihinsa ja huomaa, ettei itsemurha onnistunutkaan. Niinpä tuore äiti kiipeää sairaalan katolle viimeistelläkseen suisidinsa hyppäämällä. Tässä vaiheessa Pras jo tietää Mein orpoudesta, raskaudesta ja häiden epäonnistumisesta sekä itsemurhatoiveista, koska tälle on toimitettu mm. Mein puhelin, johon tämä on tehnyt itsemurhavideoviestin hunsvotti-isäänsä varten (mutta tokihan utelias Pras on tämän videon jo ehtinyt katsoa).
  • Pras yrittää pelastaa itsemurhakandidaatin hengen ja lopulta, kun Mei jo roikkuu räystään ulkopuolella, Pras saa tämän kipuamaan takaisin katolle lupaamalla mennä naimisiin tuoreen äidin kanssa. Pari Pras:n kaveria tulee sairaalaan, jossa pidetään eräänlainen pikavihkiminen (eikä ykkösvaimo Arinille tästä tapahtumasta kerrota mitään).
  • Näiden sairaalatapahtumien takia Pras tulee viikonlopun viettoon appivanhempiensa luo vähän myöhässä (Arini-vaimo ja Nadia-tytär ovat menneet siis jo aiemmin). Kun Pras pääsee perille, ollaankin juuri viettämässä appiukon hautajaisia (tämä juonenkäänne on uskottava siksi, että muslimihautajaisethan pitäisi järjestää mahdollisimman pian kuoleman jälkeen). Se, että Pras ei tiennyt appiukon kuolemasta, onnistutaan tarinassa perustelemaan sillä, että miehen kännykästä oli loppunut akku, eikä lataaminenkaan onnistunut, joten tieto ei siis kulkenut. Hautajaisiin saapuu myös appiukon sureva kakkosvaimo lapsineen ja tieto tästä isän toisesta perheestä on luonnollisesti karmea järkytys Arinille. Tämä vannottaa miestään Prasia, ettei tämä koskaan saa aiheuttaa samanlaista kärsimystä vaimolleen ja lapselleen. Tässä vaiheessahan Pras tietysti kiemurtelee vaikeana, sillä on juuri samana päivänä ehtinyt mennä siellä sairaalassa naimisiin itsemurhaisen onnettomuusuhrin eli Mein kanssa.
  • Myöhemmin erilaisten sattumusten kautta Arini saa tietää miehensä uudesta perheestä. Tässä kohtaa ollaan hirveän dramaattisia, mutta Arinin oma äiti, joka on siis aikoinaan kokenut vastaavanlaisen tilanteen, muistuttaa tyttärelleen, että pitää olla pitkämielinen yms.
  • Arini ei tilannetta tietenkään sulata ja Pras:n on lähdettävä livohkaan.
  • Myöhemmin kuitenkin Nadia-tyttären takia Pras ja Arini lämmittelevät välejään.
  • Eräänlainen käännekohta elokuvan tarinassa on Prasin joutuminen huligaanijengin pahoinpitelemäksi, kun tämä maailmanparantaja oli taas mennyt väliin ja yrittänyt estää jonkun randomin ohikulkijan joutumisen raiskatuksi. Kun Pras makaa tajuttomana sairaalassa molemmat vaimot vierellään, kakkosvaimo Meistä alkaa tuntua, että on tässä näytelmässä vähän niin kuin ylimääräinen. Vaikka siis jo oli saanut miehen itselleen, kun Arini oli heittänyt Prasin ulos kotitalosta.
  • Arini kuitenkin päätyy kutsumaan Mein ja tämän vauvan sekä tietysti myös Pras:n asumaan saman katon alle. Tässä vaiheessa jo katsoja alkaa miettiä, että ihanko totta elokuvasta on väännetty moniavioisuutta puolustava puheenvuoro, vaikka kirjailija Asma Nadiaa on nimenomaan syytetty konservatiivisemmissa piireissä polygamian vastustamisesta.
  • Tarinapa ei sitten päätykään tähän, vaan Mei häipyy ja jättää poikansa hartaan muslimiperheen eli Prasin ja Arinin kasvatettavaksi sekä samalla perheen Nadia-tyttären kovasti toivomaksi pikkuveljeksi. Ei voi kuulemma olla oikein, että Mei tulisi onnelliseksi tuhoamalla jonkun toisen (tässä tapauksessa siis Arinin) onnen. Eli loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että yksi vaimo saisi kyllä riittää yhdelle miehelle. Amen.

Olipa yhdessä elokuvassa paljon sellaista, mistä ei muinoin perheterapiakoulutuksessa puhuttu mitään 😀

Elokuva tapahtumat muuten sijoittuivat Yogyakartaan ja sen ympäristöön, joten ihan tutun näköisiä maisemiakin näkyi 🙂

surga IMG_4145 surga IMG_4146 surga IMG_4150 surga IMG_4151

Mansikkapaikka

Meidän perheen jo vuosia vanha perinne on mansikkapirtelön mittainen stoppi Strawberry Stop -nimisessä paikassa Bedugul:ssa, Beratan-järven rantamilla. Bedugul:han on sen reitin varrella, joka tavallisesti valitaan, kun ajetaan Lovinalta/lle Keski-Balin vuoriston yli (toinen mahdollisuus olisi mennä Batur-tulivuoren kautta ja kolmas taas Seririt:n reitti lännessä).

stroberi IMG_4105

Keski-Balin ylänköalueella on neljä järveä: Bedugulin seudulla Tamblingan, Buyan ja tämä kuvassa näkyvä Beratan sekä Baturin tulivuoren Batur-järvi.

sroberi IMG_4107

Kuten Indonesiassa muutenkin, myös tämän vuoristotien varrella on apinoita päivystämässä ohiajavista autoista mahd. tarjottavien herkkujen varalta.

stroberi IMG_4113

Se perinteinen mansikkapaikka.

stroberi IMG_4136

Kuusi mansikkapirtelöä, yksi mansikkamehu, kaksi teetä ja seitsemän mansikkajäätelöannosta yht. rp 212 000 eli aika paljon (eli yli 14 €), mutta mansikoilla herkuttelu se nyt vaan maksaa… no, mansikoita 🙂

stroberi IMG_4127

Ensin pirtelöt.

stroberi IMG_4130

Sitten mansikat ja jäätelöt.

stroberi IMG_4135

Vuorilla on tosi kylmä, mutta eiväthän mansikat siellä muuten kasvaisikaan…

stroberi IMG_4121

Kun oli niin kylmä, sitä alkoi väkisinkin miettiä lähestyvää Suomeen paluuta, mistä vuorostaan tulikin nopeasti mieleen, miten kivaa olisi jäädä pysyvästi monikulttuuriseen Indonesiaan. Tässäkin tämmöinen kiva balilainen kotialttari.

stroberi IMG_4138

Eikä Strawberry Stop:lta ehditty ajaa kilometriäkään, kun jo piti pysähtyä ostamaan tienvarresta lisää mansikoita 🙂