Ai-saaren entisen kyläpäällikön majatalo ei ole ihan rannassa, mutta vastapäisen talon takapihan poikki hipsimällä pääsee lähirantaan kätevästi. Upeat korallit ja päätä huimaava drop-off ovat ihan vieressä. Majatalo on oikein siisti. Ja seinät on maalattu vaalenpunaisiksi! Meillä on käytössä talon toinen pääty (kaksi makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, olohuone ja ruokahuone sekä terassi ja pieni piha). Ja koska vain parina ensimmäisenä päivänä talon toisen pään kolmesta vierashuoneesta yhdessä majoittui pariisilaispariskunta ja lopun ajan koko majatalo oli vain meidän perheen käytössä, levittäydyimme sujuvasti oman tilavan asuntomme lisäksi myös majatalon isoon aulaan (joka oli lasten mielestä hyvä pallonheittopaikka).
Naapuruston lapset olivat jopa meidän perheen mittapuulla äänekkäitä ja rajuja (tytöt mm. mäiskivät toisiaan kepeillä vähän väliä). Mukavasti siis löytyi samanhenkistä seuraa K:lle, E:lle ja L:llekin. Lisäksi L tykkäsi erityisesti majatalon omistajan kanojen ja ankkojen ruokkimisesta. Todella mukava asuinpaikka siis.
Maksoimme rp 500 000 päivässä tästä hulppeasta asumuksesta. Hintaan sisältyivät aamupalat (leipäpainotteista) sekä lounaat ja illalliset (riisiä, herkullista kalaa, vihanneksia esim. keiton muodossa yms.). Myös juomavettä, teetä/kahvia ja banaania/papaijaa oli jatkuvasti tarjolla ilman eri maksua. Sähköä ja peseytymisvettä sen sijaan koko saarella on aika rajoitetusti. Valot ja tuulettimet toimivat iltaisin klo 18.30-22.30, jolloin kyseisiä ylellisyyksiä toki eniten tarvitaankin (lämpömittarihan muuten näyttää melkein jatkuvasti yli +30C lukemia).
Ardy.
Meillä käytössä vasen puolikas talosta (tosin käytimme myös oikeanpuoleista osaa aina, kun ei ollut muita asukkaita, siis melkein koko ajan).
Päämakuuhuone. Aika viileää klo 22.15 asti, jolloin sähköt ja tuuletin pois päältä.
Lasten makuuhuone.
Pari kylppäriä, joissa myös vaaleanpunaiset seinät niin kuin koko talossa muutenkin. Toisen vessa reikämallia…
Olohuone, jonka perälle pyysimme kuivaustelineen ”vaatekaapiksi”.
Ruokahuone.
Terassi.
Majatalon toinen puoli (ruokasali ja kolme huonetta). Otimme tämänkin tilan käyttöön, kun muita vieraita ei ollut. Itse asiassa olimme melkein koko ajan koko saaren ainoat bulet.
Pomo-Y on entinen kyläpäällikkö. Arvostettu herra saarellaan. Kun kysyimme arvotavaroiden säilytyksestä, vastaus oli, ettei kukaan uskalla astua hänen taloonsa luvatta 🙂
Paljon kavereita.
Lapset rohkaistuivat kommunikoimaan englanniksi ja indonesiaksi (sanakirja oli myös käytössä). Myös suomenkieltä alkoi kuulla paikallisten lasten suusta: ”K, tule tänne!”
Kanoja ja ankkoja ruokkimassa.
Rannalle piti kävellä majatalosta naapuritalon pihan poikki. Taustalla tulivuorisaari ja sen takana Neira, jonne n. tunnin venematka. Tähän ylsi välillä kännykkäkenttä naapurisaarelta, mutta yleensä piti mennä kylän laiturin päähän, jotta kenttä oli riittävä.
