Viimeinen ilta Balilla (tällä kertaa)

Vietimme reppumatkamme aluksi siis 2½ kk Balilla; ensin kaksi viikkoa meren rannalla Amedissa ja sitten kaksi kuukautta riisipeltojen keskellä Pejeng Kangin:ssa, Banjar Pesalakan:n pikkukylän reunamilla.<

Haikeaa oli poistua noista maisemista ja mukavien naapureiden ja W-kokin hoteista. Kokkityttömme totesikin lopuksi, että alkoi parin kuukauden aikana tuntua kuin olisimme hänelle perheenjäseniä 🙂

Viimeisen illan vietimme juhlatamineissa läheisessä temppelissä. Naapurin pikkupoikakin oli opetellut vähän Baris-soturitanssia, mutta joutui toki vielä seuraamaan tarkasti, mitä liikkeitä edessä oleva edistyneempi tanssijapoika teki.

Lopuksi söimme serkusten kokkaamia balilaisherkkuja vielä kerran. Ei näihin ainakaan vielä kahdessa kuukaudessa ehtinyt kyllästyä.

Meille kokattiin viimeinen ilta-ateria jo etukäteen iltapäivällä valmiiksi, koska temppeliseremoniat myöhemmin illalla pitivät kokkimme kiireisenä. Naapurin setä kävi vaihtamassa hellaan uuden kaasupullon.

Tällä kertaa menimme eri temppeliin kuin aikaisemmin. Näitä temppeleitähän lähikylissä riittää.

Naapurintytön kanssa temppelialueen portilla odottelemassa.

Me balilaiset!

Tyttöjen esittämä enkelitanssi.

Toisena rivissä naapurin poika esittämässä Baris-tanssia. Pikkusisko sinivioletissa asussaan katselee välillä poispäin.

Temppelijuhlan jälkeen kotiuduimme. Onneksi valmiiksi katettuun pöytään pääsi takapihan kautta, vaikka talon ovet olivatkin lukossa ja avain kokkimme hallussa.

Kokin serkkupoika naapurista haki avaimen mopokyydillä ja pääsi sitten tarjoilemaan meille tempeä ja sate-vartaita ym.

Täältä tähän.

Näin kootaan uhrilahja jumalille

Meidät kutsuttiin balilaiskotiin katsomaan, miten korkeat ruokauhrit oikein kootaan. Ennen vanhaan (itse asiassa vielä vuosi sitten tässä kylässä) käytettiin tikkuja, jotka tökittiin hedelmien ja muun syötävän läpi, jotta korkea keko saatiin pysymään pystyssä. Modernimpi tapa, joka on tosin kuulemma ollut kaupungeissa käytössä jo paljon pitempään, on sellainen, että keskellä olevaan puukeppiin asetellaan pyöreitä reunuksellisia kiekkoja, jotka ”lukitsevat” kullakin tasolla olevat hedelmät yms. paikoilleen.

Uhrilahjathan kannetaan temppeliin jumalten iloksi, mutta tuodaan sitten myöhemmin iltapäivällä takaisin kotiin ja syödään pois. Muurahaisten yms. varalta esim. muffinit on laitetettu telineeseen muovipusseissa. Toisinaan näkee oikein modernejakin versioita, joissa osa hedelmistä on korvattu virvoitusjuomatölkeillä.

Balilaisesta kalenterista näkyy, milloin mikäkin uskonnollinen juhla on. Näitä isoja uhrilahjoja tehdään vuodessa kuulemma noin kahdeksan kertaa. Pienempiä uhrejahan väkerretään päivittäin.

Ensimmäinen kuva on perinteisestä balilaisesta keittiöstä, jossa kokkimme on oppinut äidiltään perinneruokien kokkaustaidon, joka on tehnyt perheeseemme lähtemättömän vaikutuksen. Jos asustelette näillä main, pyytäkää meiltä yhteystiedot ja kutsukaa neiti W tekemään teille kotiruokaa.

Jennifer Lopez livenä

Olipa joo hienoa! ”Olen nähnyt maailman kuuluisimman naislaulajan elävänä”, kommentoi E. Nyt saimme paremmat paikat lähempää esiintymislavaa, kuin edellisillan Robbien Williamsin konsertissa, sillä hoksasimme lähteä kävelemään Padang-kentälle päin jo noin 5 kierrosta ennen formulakisojen päättymistä. Emmepä joutuneet myöskään jonottamaan valtavien ihmismassojen keskellä katsomosta poispääsyä. Päätös lähteä jo ennen kisan loppua oli helppo siksikin, että suomalaisten sijoitukset nyt olivat, mitä olivat…

Näin lähelle lavaa olisi päässyt, jos olisi jäänyt varaamaan paikkoja jo 5 tuntia ennen konsertin alkua. Tuosta skriiniltä olisi voinut katsoa koko F1-kisankin kätevästi.

E ja J.Lo

J.Lo ja tanssipojat.

A ja J.Lo ja muutama muu.

Koko koreografia ei ehkä ollut ihan 10-vuotiaalle suunniteltua…

”Näen sen elävänä…”

Varmaan jokin tuulikone heilutti noita hiuksia.

Robbie Williamsin kanssa rankkasateessa

Singaporen formulakisoissa lauantai-illan ohjelmassa aika-ajojen jälkeen oli Robbie Williams:n konsertti Padang-kentällä. Ja koko ajan oli sellainen trooppinen rankkasade, että kastuimme sitten oikein kunnolla. Mutta ei tuo näyttänyt tuhansia faneja pahemmin häiritsevän.

Robbien Williamsin konsertti ja trooppinen rankkasade alkoivat samaan aikaan. Heti aika-ajojen jälkeen.

Olimme tosi kaukana lavalta, mutta isoilta skriineiltä kyllä näki ihan hyvin.

Elmeri sai tungettua itsensä VIP-katsomoon vievän käytävän aidan viereen, mikä helpotti näkyvyyttä, kun ihan edessä ei ollut isoja aikuisia.

Artistikin kastui läpimäräksi.

Ja me myös!

Seuraavana päivänä etsimme keskustasta aurinkoisen paikan, jossa saimme läpimärkiä vaatteita ja kenkiä kuivatettua. Yöllä hotellihuoneessa kuivatus ei ollut onnistunut.

Singaporen GP-viikonloppu

A ja E käväisivät Balilta Singaporessa ihmettelemässä F1-maailmaa kokonaisen viikonlopun verran. Lensimme kisakaupunkiin perjantaina (ja ehdimme sopivasti katsomaan perjantain vapaat harjoitukset) ja pois lähdimme vasta maanantai-iltana. Tämä oli E:lle ensimmäinen kisaviikonloppu paikanpäällä. A:han oli jo muutama vuosi sitten käynyt vastaavassa tapahtumassa Malesian Sepangissa P:n kanssa.

Kimi ja Valtteri eivät oikein pärjänneet kisassa, mutta muutenhan meillä oli aika mukavaa. E sai mm. vaihtaa formula-autoon renkaan ja onnistui ajamaan Singaporen katuradan läpi simulaattorilla useampaankin kertaan.

Lauantaina aika-ajojen jälkeen kastuimme oikein kunnolla trooppisessa rankkasateessa yhdessä Robbie Williamsin ja tuhansien muiden kanssa. Ja sinnuntaina kisan jälkeen vuorossa oli Jennifer Lopezin konsertti. ”Näin maailman kuuluisimman naislaulajan elävänä!” kommentoi E.

Söimme roti prataa yhteensä 7 kertaa koko viikonlopun aikana. Ja sushiakin söimme ainakin kolme kertaa. Jo pelkästää ruokatarjonnan takia Singaporessa voisi piipahtaa aina silloin tällöin 🙂

Kaksi uintiharkkaa ehdimme myös vetää; ensimmäisen Geylang East Swimming Complex:ssa ja toisen Tampines:n lähiössä (molemmat 50m altaat olivat tuttuja jo aiemmilta Singaporen reissuilta).

Marina Bay Street Circuit.

Meiltä ei tähän hätään löytynyt Suomen lippua, mutta takapihalta otimme mukaan tämän punavalkoisen. Olisimme varmaan menneet kelpo-monacolaisista, mikäli olisimme istuneet kalliimmassa katsomossa. Bay Grandstand oli ihan riittävän hintava katsomo sekin, vaikkei varikkosuoralla oltukaan. Maisemat mm. Marina Sands Bay -hotellille olivat komeat.

Paikat 16-17 rivillä 21, vaaleanvihreä alue.

Tyhjää rataa.

Vapaat harjoitukset: Kimi / Ferrari.

Vapaat harjoitukset: Valtteri / Williams.

Kisa-alueelle ei saanut tietenkään viedä omia eväitä. Ruokien hinnat olivat indonesialaiseen hintatasoon tuttuneelle ja toki myös Singaporen muuhun hintatasoonkin verrattuna aika suolaisia. Tässä kuitenkin hyvää ja edullista Thai-ruokaa kisa-alueen ruokatorilla. E tosin pysyi mieluiten hot dog / pizza -linjalla.

Aika-ajojen tulokset olivat suomalaisittain surkeammat kuin vielä ennen viimeistä osuutta näytti. Itse kisassahan suomalaistulokset olivat myös aika vaatimattomat.

Suoraan meidän istumapaikkojen edessä oli iso skriini, jolta oli hyvä seurata TV-lähetystä. Muinoin Malesian GP:ssähän olimme P:n kanssa vähän ulalla koko ajan siitä, miten kisan tapahtumat oikeasti kehittyivät. Singaporessa ei ollut sitä ongelmaa ainakaan näillä paikoilla.

Kuljettajien paraatia kuvaamassa. Ajoivat vanhoilla avoautoilla tuosta ohi.

E ja Kimi.

Lavastettiin muutama lippukuva radanvarressa.

Jonottamassa porttien avautumista klo 15 sunnuntaina eli varsinaisena kisapäivänä. Tähän mennessähän olimme notkuneet rata-alueella jo kaksi kokonaista päivää (perjantain ja lauantain).

Kisa menossa.

Kimihän se siinä.

Formulakisojen lisäksi ohjelmassa oli lukematon määrä pienempiä ja isompia konsertteja. Tässä joku meille tuntematon laulaja Cap Verdeltä.

E himoitsee kisakrääsää.

E auttaa renkaanvaihdossa.

Renkaan irrotus käy näin.

Ja näin uusi rengas kiristetään paikoilleen.

E:n mielestä parasta koko viikonloppuna. Tähän simulaattoriin jonotettiin monta kertaa.

E ajaa ympäri Singaporen katurataa.

Tiukka oikea.

”Eihän tästä penkistä meinaa päästä ylös!”

Voittajat!

Asuimme samassa Amrise Hotel:ssa kuin P ja Kr edelliskuussa.

Tuttuja muslimiravintoloita oli hotellin ympäristö täynnä, joten roti pratan saati oli turvattu.

Söimme roti prataa 7 kertaa viikonlopun aikana. Aina aamulla ensimmäiseksi ja puolen yön jälkeen viimeiseksi. Onneksi paikat olivat auki 24/7.

Ja sushia aina välillä. Tässä Paya Lebar:n aseman sushipaikka, joka on sopivasti lähellä Geylang East Swimming Complex:a.

Tuttu uintipaikka.

”Good and strong swimmer”, kommentoi naapuriradan singaporelaisvalmentaja.

Välillä Starbucks-juomia kaupungilla.

Läheisessä kauppakeskuksessa oli legoautonäyttely.

Lisää roti prataa.

Ja lisää sushia liukuhihnaravintolassa.

Ja rotia kisan jälkeen.

Ennen kotilentoa kävimme uimassa tutussa Tampines-lähiön uintikeskuksessa, koska Geylangin paikka näytti olevan kiinni maanantaiaamuisin klo 14.30 asti.

Hieno oli Singaporen iltakisa!

Sirsak

Saisiko olla herkullista hedelmäjuomaa? Ostetaan rp 9.000:lla yksi piikikäs sirsak-hedelmä (soursop) ja nyhdetään sen sisustaa syvälle lautaselle ja laitetaan sekaan vähän vettä. Sitten vain vaivataan kuin taikinaa konsanaan ja siivilöidään juoma lasiin. Huom! Blenderillä tulee kuulemma sikäli huono lopputulos, että hedelmälihan hiusmaiset säikeet jäävät ikävästi jäljelle. Parempi siis tehdä homma käsin ja siivilöidä säikeet kokonaan pois.

Olisikohan tämä nyt suomeksi sirsakki?

Lopputulos on joka tapauksessa hapan, mutta raikas. Viimeksi joimme tätä mehua viime vuonna Aceh:ssa (Weh-saaren pääkaupungissa Sabangissa). Pitäisi vähän useammin muistaa tämäkin trooppinen ihme!

Sirsak-hedelmä.

Valkoinen leikkauspinta, muutama musta kivi seassa. Tuoksu hieman omenamainen.

Nyhdetään säikeinen hedelmäliha irti kuoresta keskustan puumaisesta osasta.

Kulhoon vettä hedelmälihan sekaan.

Ja sitten vaivataan.

Namia!

 

SC-Ropiikin rotkonpohjanoteeraus

Meidän kylällä on nyt jo toistamiseen putkirikko, jonka korjaaminen tuntuu vain kestävän ja kestävän. Naapuritkin epäilivät, ettei kukaan oikein ehdi korjata ongelmaa, koska on niin paljon uskonnollisia juhlia nyt päivästä toiseen. Naapurin timpurisetä kävi kuitenkin asentamassa pumpun ja letkuviritelmän, jonka avulla meidän talon vesisäiliö nyt täyttyy kätevästi takapihan uima-altaasta. Ko. vesihän on siis allaskemikaaleilla kyllästettyä ja lisäksi siinä on nyt muutama päivä uitu aika likaisena (korvattu edes jotenkuten puuttuvaa suihkumahdollisuutta). Niinpä ko. vesi ei oikein houkuttele peseytymään, vaikka se oikeaoppisesti nyt raanasta tuleekin. Vessanvetovetenähän tuo on toki mitä mainiointa.

Siispä lähdimme heti innolla mukaan, kun naapurin W ehdotti läheisellä joella uimista. Kyseessä on sama todella syvä ja jyrkkäreunainen jokirotko, jonka reunoille joitakin kilometrejä meiltä pohjoiseen on pykätty saaren vanhimpiin kuuluva temppeli Gunung Kawi, joka otettiin käyttöön jo ennen hindulaisuuden saapumista. Meidän mielestämme Gunung Kawin maisemat ovat kauneinta Balia, jota koskaan olemme nähneet ja nyt tajusimme, että melkein samanlaista rotkoa viidakkoineen on tässä ihan lähellä. Ei tarvitse kuin kävellä n. 15 minuuttia lähikylän läpi ja muutaman temppelin ohi.

Joki virtasi aika voimakkaana ja siinä saattoi uida vastavirtaan niin, että pysyi lopulta aika lailla paikoillaan. Samalla piti kuitenkin varoa, ettei virta vienyt lapsia mukanaan pieneen koskeen suvantopaikan alapuolella.

Olo olikin tosi virkistynyt ja raikas jokipulikoinnin jälkeen. Harmi vain, että paikka on niin syvällä rotkon pohjalla, että parinsadan rappusen nousu takaisin ylös sai taas hien pintaan.

Tämä tie kylän reunalla vei rotkon reunalle.

Ainakin pari sataa porrasta alas.

Rotkon pohjalta joenmutkan takaa löytyi rauhallinen suvantopaikka. Ei muita kylpijöitä juuri tällä kohtaa.

Rantakiviltä viileään veteen.

Hieno kylppäri ja tänne tuli sitä raikasta vettäkin (toisin kuin kotona).

Shampoo päässä ja isosisko suihkuna.

A:lle tämä toi mieleen Siberutin viidakkojoet.

Virta vie!

Tässä pysyi potkimalla paikoillaan, mutta samalla sai sopivasti jännittää, joutuuko kosken kuohuihin.

Vesijuoksua vastavirtaan.

Kokokan = Valkoiset haikarat (white herons)

Varsinkin ilta-auringossa lentävät valkoiset haikarat ovat komeita. Harvoin niitä pääsee kuitenkaan tässä meidän kylällä näkemään läheltä. Paitsi silloin, kun riisipeltoa kynnetään, jolloin esille nousee varmaankin niin paljon matoja ja muuta naposteltavaa, että linnut eivät malta pysyä pois edes valokuvia räpsivän bulen tieltä.

Sushia, hierontaa ja jääjugurttia Ubudissa

Koska E ja K jo aiemmin pääsivät A:n kanssa mopolla Ubudiin, halusi 6-v L:kin totta kai sinne: ”Minä en ole vielä koskaan saanut balilaista hierontaa!”

Kaikki kolme lasta vuorollaan ovat halunneet samat kolme juttua: sushia lounaaksi ja jääjugurttia jälkkäriksi ja siihen väliin SPA-hoitoja. Kyllähän näillä voidaan mennä…

Veimme tänään kasan suomenkielisiä pokkareita Ketut’s Place -majataloon säilytykseen, jotta tutut voisivat niitä saada sieltä myöhemmin talvella luettavakseen. Lisäksi seurasimme jalkapallokentän laidalla paikallista liikuntatuntia. Jumppamaikka teki sen, mitä lasten ukkikin olisi kai mieluiten töissä tehnyt, eli opetti nuorisolle keihäänheittoa. Mikä sykähdyttävä näky!

Sekin pisti silmään, että Ubudin kadut olivat taas selvästi rauhallisemmat kuin hektisimmän high season:n aikaan heinä-elokuussa.

Ja paluumatkalla käytimme vielä E:n haaroista ratkenneita urheiluhousuja ompelimossa.

Mopolla Ketut’s Place:lle.

Jätimme pussillisen suomipokkareita säilytykseen.

Tarjoilija ei meinannut millään uskoa, että 6-v. haluaa oikeasti tupla-annoksen kurkkumakeja. Siis 16kpl eikä ainoastaan 8kpl.

L:lle elämänsä ensimmäinen balilaishieronta. A:lle pää- ja niskamöyhennys.

Jääjugurttia jälkkäriksi.

Jugurttipaikan vessassa oli hienoja julisteita. Tämäkin Alankomaiden Intian VR:n mainos!

 

Ja tämä!

Liikuntatunti jalkapallokentällä.

Yhden olympiaheittäjän kummipoikana ja toisen veteraaniheittäjän jälkeläisenä tällainen näky sykähdyttää aina.

Kotimatkalla vielä stoppi Pejengissä, jossa ompelutäti sai korjata E:n urheiluhousujen ratkenneen sauman.

Aamulenkillä natsikoirien kanssa

Lenkkeily Balin maaseudulla on vähän haastavaa erityisesti korviahuumaavan haukunnan ja ulvonnan takia. Mutta aamulla juokseminen ja riisipeltokävely ovat erityisen hienoja kokemuksia, koska ilma on vielä viileää (näillä seuduilla n. 20-asteista) ja aamuauringon valaisemat maisemat tavallistakin huikeampia.

Piskejä joka puolella.

Banten-nimisiä korkeita ruokauhreja viedään temppeliin jumalten iloksi. Myöhemminhän ne ne haetaan takaisin kotiin ja syödään.

Natsikoira! Ei vaineskaan. Swastika (sanskritin sanasta swasti, joka johtuu sanoista su ”hyvin” ja asti ”se on”) siinä portin päällä on, kuten hyvin monessa muussakin paikassa ympäri hindulaista Balia . Wikipediasta: ”Hindulaisuudessa hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää. Se on yksi Vishnun symboleista ja kuvaa auringon säteitä, joita ilman ei olisi elämää. Vishnu on hindulaisuudessa rakkautta ja elämää ylläpitävä jumala. Hakaristia käytetään yleisesti eri puolilla Intiaa koristamaan erilaisia asiota ja esineitä, kuten temppeleitä, alttareita, häitä ja muita juhlia, taidetta, uskonnollisia kirjoituksia, taloja, porttikäytäviä, sekä lahjoja ja leivonnaisia.”

Vastaantulijoilla oli vaikeusastetta: puunrungot pään päällä.

Melkein eksyttiin.

Meidän talo vasemmalla peltojen takana.

Muutama kerta piti juosta tästä ohi, että itselaukaisu muurin päältä osui kohdilleen.