Muuttomatka maalta riisipeltojen keskeltä pienestä balilaiskylästä maailman neljänneksi väkirikkaimman valtion pääkaupunkiin 10 miljoonan muun asukkaan sekaan oli kyllä yhdenlainen kulttuurishokki. Liikenneruuhkien lisäksi kiukutteleva taksikuski ja se, että vuokrasopimusta tehtäessä luvattua uima-allasalueen käyttöoikeutta ei sitten ollutkaan ja yömyöhällä soitettu puhelu amerikkalaiseen palvelunumeroon yms. aiheuttivat kyllä hiukkasen sellaista stressiä, jota ei viime kuukausien aikana ole tarvinnut juuri kokea (poislukien tietysti sen karmean tunteen, kun tajusimme venäläisten ampuneen alas juuri sen saman malesialaiskoneen, jolla olimme edellisviikolla matkustaneet).
Joka tapauksessa uusi vaihe vuoden seikkailussamme ympäri Indonesiaa ja muuta Kaakkois-Aasiaa on nyt alkanut. Ehkäpä vielä saamme asuntoasiatkin järjestykseen niin, että suunnitellut SC-Ropiikin hieman pidemmän radan treenitkin saadaan käyntiin.