Eivätpä hipit vajaa puoli vuosisataa sitten tienneet, minkälaiseksi Goa-Kuta-Kathmandu -reitin Bali-osuuskin muuttuu, kun turistimassat myöhemmin vyöryvät perässä. Kutassa on hyvää se, että siellä voi syödä kaikkea mahdollista länsiruokaa balilaisten perinneruokien vastapainoksi ja myös se, että sieltä pääsee nykyisten entistä parempien liikennejärjestelyjen ansiosta aiempaa nopeammin pois. Oikeasti paikka on aika ahdistava ja Ubudin keskusta on muuttumassa ihan samanlaiseksi.
Pienten mielestä indonesialaisissa kauppakeskuksissa parasta on aina ns. ”pelipaikka”, joka on yleensä moolin ylimmässä kerroksessa sijaitseva kakofonisen myökän täyttämä luola. Siellä kortille ladattuja rupioita voi käyttää monenlaisiin auto-, ammunta-, pallonheitto- yms. peleihin. Pelin päätteeksi laite sylkee sisuksistaan lipukkeita, joilla saa lopuksi lunastaa tiskiltä pistemäärän osoittaman määrän krääsää (tällä kertaa kaksi kynää yht. 90 pisteellä). Tämänpäiväinen pelipaikka oli upouuden Lippo Mall:n yläkerrassa. Paikan hienous oli 4-D elokuva, jossa ajettiin rikshalla 10 minuuttia pitkin Kiinanmuuria!
Juhlimme Pizza Hut:ssa 27-v. synttäreitä päivän etuajassa. Tapasimme samalla Lo:n ja J:n, jotka olivat tulleet Kutalle edellisenä päivänä Nusa Lembonganilta. Tyttöjen oli tarkoitus opetella surfausta Kutan hienoilla aalloilla ennen J:n kotilentoa, joka on 4 päivän päästä. Kuta-päivän alkajaisiksi siis hyvästelimme lentokentällä P:n ja Kr:n ja päivän päätteeksi rantakadulla myös J:n. Lo:nhan on tarkoitus tulla vielä J:n kotiinlähdän jälkeen vajaaksi 3 viikoksi asustamaan Pejeng Kangin:n taloomme.
Ostimme kotimatkalla Denpasarin Mataharin alakerran Gramedia-kirjakaupasta vitosluokkalaisella harpin, kulmaviivaimen ja värikyniä sekä A:lle Piin elämän indonesiaksi. Samasta kauppakeskuksen kellarista saimme kätevästi mukaan KFC-iltapalan.

Pizza Hut:n salaattikipon saa täyttää vain kerran, joten tytöt ovat rakentaneet oikeaoppiset jatkoreunukset salaatinlehdistä.

Kolme pannupitsaa ja yksi juustohärpäkereunainen, kolme annosta valkosipulileipää, viisi salattikippoa, kaksi kokispitseriä…

Vain yhden kansakunnan edustajien voisi kuvitella tulevan Balille asti ostamaan matkamuistoksi maatuskoja. Eipä siis ihme, että asiakkaista tyhjän kaupan ikkunassa oli alennusprosentti. Ei tarvitse olla suurikaan ennustajaeukko arvatakseen, ettei tuo prosentti riitä jatkossa alkuunkaan…