Tee-se-itse-hiirenloukku

VAROITUS! Tämä artikkeli saattaa sisältää vihapuhetta ja -toimia hiiriä kohtaan. Pyydetään jättämään tämä juttu lukematta, mikäli eläinsuojeluaate on kovin läheinen. Pyydetään myös ymmärrystä sen suhteen, että kovasti kissa-allerginen A ei voi ottaa taloon pysyväisluonteisesti sellaista täysi-ikäistä kissa-asukasta, joka epäilemättä hoitaisi kätevästi likaiset työt puolestamme.

Meidän ihanassa talossamme täällä luonnon helmassa ja riisipeltojen keskellä on luonnollisesti hieman enemmän eläinkuntaa kuin urbaanimmassa ympäristössä olisi. Torakoita ei ole näkynyt, mutta mm. sammakoita, hämähäkkejä (tosi isojakin) ja lentäviä hyönteisiä on bongattu myös talon sisältä. Gekkoja on normaaliin tapaan, mutta myös yksi iso tukkee on möllötellyt keittiön kattorakenteissa ja onpa onnistuttu näkemään myös yksi tukkee-vauva (samankokoinen kuin normigekot, mutta väritys ja suhteettoman iso pää ja silmät olivat ilmiselviä tukkee-piirteitä).

Lisäksi talon pihamaalla on välillä kanoja ja kukkoja. Ja sisällä ramppaa monenlaista piskiä ja välillä yksi pikkukissakin, josta ei valitettavasti ole ollut meille ns. ”ammatillista apua”.

Nimittäin meillähän on täällä melkoinen populaatio kotihiiriä. Kun kissa on pois (tai on liian keskenkasvuinen), hiiret kirjaimellisesti hyppivät pöydillä. Kerran A aukaisi yöpöydän laatikon ja siinähän se hiiri töllisteli laatikosta vastaan. Välillä hiiret juoksevat kylppärin poikki. Mutta luonnollisesti hiirihavaintoja kertyy eniten keittiöstä, jonne ei kylläkään yleensä jätetä mitään hiirelle maistuvaa näkösälle. Tiiviissä jääkaapissa säilytetään  monenlaista sellaistakin, mikä sinne ei normaalisti kuuluisi, kuten esim. muropaketit.

Muttä ehkä juuri siksi, että ruokatarpeet ovat hiiriltä jo varsin hyvin piilossa, niille kelpaa jo saippuakin. Harva se aamu saippuanpalaan on ilmestynyt uusia hampaanjälkiä…

Niinpä päätimme rakentaa ikioman hiirenloukun. Ostimme naapurintädille uuden oikean ämpärin (rp. 16.000 eli 1€ ja saimme sitä vastaan siivousämpärin virkaa aiemmin toimittaneen korkean muoviastian. Metallihenkarista leikkasimme ja taivuttelimme ämpärin yläosaan koverrettuihin reikiin sopivan akselin. Akselin keskelle laitettiin metallinen juomatölkki, jonka ulkopinta siveltiin maapähkinävoilla (tämän hökötyksen toinen maksullinen osa, tuontitavarana rp. 16.000 eli 1€ tämäkin). Ämpärin pohjalle laitettiin vettä ja ämrärin reunaa vasten tuli pätkä kakkoskakkosta portaiksi niin, että hiiri pääsisi toivottavasti syömään viimeistä ateriaansa tölkin pinnasta ennen kuin tölkki kierähtäisi hiiren alta pudottaen sen ämpärin pohjalle.

hiiri ampariin reiat

Ensin otetaan ämpäri.

hiiri reiat

Tehdään ämpärin yläreunaan kaksi reikää.

hiiri henkari

Leikataan ja/tai taitellaan metallisesta henkarista sopiva pätkä tappokoneen akseliksi.

hiiri akseli paikallaan

Pujotetaan akseli reikien läpi paikalleen.

hiiri tolkki

Tehdään tölkin molempiin päihin reiät.

hiiri pyorii

Pujotetaan akseli tölkin läpi. Nyt tölkki pyörii vapaasti ämpärin yläpäässä.

hiiri melkein valmis

Laitetaan pätkä puuta kenolleen ämpärin reunaa vasten niin, että mahdollinen uhri pääsee kiipeämään ämpärin reunalle asti.

hiiri vetta

Laitetaan ämpäri pohjalle vettä.

hiiri peanut butter

Voidellaan tölkin ulkopinta maapähkinävoilla.

hiiri voideltu

Tasainen kerros!

hiiri valmis

Malttaiskos tästä edes nukkumaan lähteä?

Suunnitelma tuntuu nerokkaalta. Mutta toimiiko tämä myös käytännössä. Ensi yö olkoon hiirentappokoneemme ensimmäinen kokeilujakso.

hiiri epaonnistunut yo

Taitava hiiri söi maapähkinävoita putoamatta ämpäriin. Oli siis selvästikin saanut pidettyä takapäänsä ämpärin reunalla turvassa. Seuraavana yönä tulos oli yhtä huono, vaikka tölkki oli siirretty keskemmälle. Fiksu hiiri nimittäin siirsi jotenkin sen tölkin takaisin reunan viereen ja herkutteli taas putoamatta.

hiiri oikea loukku

Perinteinen häkkimalli sen näköjään olla pitää.

***************************

J.K.
Tuotekehittelyosasto joutui ylitöihin ensimmäisen yön kokemusten jälkeen. Hiiri oli kyllä käynyt syömässä maapähkinävoita, mutta oli selvästikin pitänyt häntänsä ja takajalkansa ämpärin reunalla niin, ettei ollut pudonnut. Tölkki oli ilmeisesti sijoitettu liian lähelle reunaa. Seuraavaksi yöksi tölkkiä siirretään niin, että se on vähän keskemmällä, jolloin hiiren on mentävä kokonaan tölkin päälle ruokaa saadakseen. Mutta nyt hiiri on siis päässyt makean makuun. Ehkäpä kiinnostus ensi yön ateriaa kohtaan on niin suuri, että hiiri uskaltautuu ottamaan hengenvaarallisia riskejä maapähkinävoita saadakseen. Ihan tyhmältä tuo otus ei kuitenkaan vaikuta. Ensimmäisen yön jälkeen tilanne: hiiri 1 – ihminen 0. Toisen yön jälkeen tilanne oli yhtä huono. Fiksu hiiri oli onnistunut siirtämään tölkin keskemmältä takaisin reunaan. Lopulta naapurintäti hankki perinteisen häkkimallisen hiirenloukun ja se pelittikin sitten hyvin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s